HERÄTKÄÄ NYT – MILLAISTA YHTEISKUNTAA ME OIKEASTI OLEMME RAKENTAMASSA?

Yksi asia toisensa jälkeen perustellaan turvallisuudella, tehokkuudella tai sillä, että “maailma on muuttunut”.

Ja ihmiset nyökkäävät.

“Kai tämä on pakko.”

Mutta onko?

Entä jos pysähtyisimme hetkeksi ja katsoisimme kokonaisuutta yksittäisten päätösten sijaan?

⸻

Kuinka kauan kriisin pitää jatkua ennen kuin opimme elämään pelossa?

Ukrainan sota alkoi Venäjän täysimittaisena hyökkäyksenä helmikuussa 2022.

Nyt eletään vuotta 2026.

Yli neljä vuotta sotaa.

Rauhaa on yritetty neuvotella, mutta ratkaisevaa sopua ei ole syntynyt.

En väitä, että sota olisi tarkoituksella pitkitetty jonkin salaisen suunnitelman vuoksi. Siitä ei ole näyttöä.

Mutta kysyn jotain muuta:

Mitä jatkuva kriisi tekee ihmisille?

Kun televisio kertoo vuodesta toiseen sodasta, uhasta ja seuraavasta mahdollisesta kriisistä, ihminen alkaa hyväksyä asioita, joita hän ei ehkä normaalioloissa hyväksyisi.

“Puolustusmenoja on pakko kasvattaa.”

“Valvontaa on pakko lisätä.”

“Tietoja on pakko kerätä.”

“Turvallisuuden vuoksi.”

Ja kun seuraava kriisi tulee, sama toistuu.

⸻

PELKO ON TEHOKAS TYÖKALU

Pelokas ihminen haluaa turvaa.

Se on täysin inhimillistä.

Kun pelkäämme rikollisuutta, haluamme lisää poliisin valtuuksia.

Kun pelkäämme sotaa, hyväksymme suuremmat turvallisuusmenot.

Kun pelkäämme terrorismia, hyväksymme valvontaa.

Kun pelkäämme talousromahdusta, hyväksymme poikkeuksellisia talousratkaisuja.

Kun pelkäämme energiakriisiä, hyväksymme korkeammat hinnat.

Pelko ei tee ihmisestä tyhmää.

Pelko tekee ihmisestä helposti ohjattavan.

Ja juuri siksi kriisiaikana pitäisi kysyä enemmän – ei vähemmän.

⸻

“SOTA NOSTAA KORKOJA.”

Voi nostaa.

Lähi-idän konfliktit voivat nostaa energian hintaa. Energia vaikuttaa inflaatioon. Inflaatio vaikuttaa keskuspankkien päätöksiin.

Tämä on taloustiedettä.

Mutta seuraavan kerran kun kuulet:

“Tämä johtuu sodasta.”

Kysy:

Kuinka paljon?

Kuinka paljon hinnasta johtuu sodasta?

Kuinka paljon markkinasta?

Kuinka paljon verotuksesta?

Kuinka paljon tuotannosta?

Kuinka paljon poliittisista päätöksistä?

Älä hyväksy neljän sanan selitystä miljardien eurojen seurauksille.

⸻

“VESIPULA NOSTAA SÄHKÖN HINTAA.”

Vesitilanne vaikuttaa pohjoismaiseen sähköntuotantoon. Se voi vaikuttaa sähkön markkinahintaan.

Mutta jälleen:

Mikä on todellinen vaikutus?

Jos suomalaisen perheen sähkölasku nousee, kansalaiselle pitäisi pystyä näyttämään avoimesti, mistä hinta muodostuu.

Ei vain sanoa:

“Kriisi.”

Koska kriisi on nykyään lähes kaikkeen sopiva sana.

⸻

JA SITTEN RAHASTA TULEE DIGITAALISTA

Tässä kohtaa kannattaa oikeasti pysähtyä.

Käteinen on yksinkertaista.

Sinulla on rahaa.

Sinä käytät sitä.

Digitaalinen raha toimii järjestelmän kautta.

Ja järjestelmä tietää tapahtuman.

Tämän päivän järjestelmät eivät tarkoita, että joku viranomainen istuu katsomassa jokaisen suomalaisen ostoksia.

Mutta teknologinen kehitys tarkoittaa, että digitaalisesta taloudesta voidaan kerätä valtavasti enemmän tietoa kuin käteisestä.

Siksi meidän pitäisi vaatia vastauksia jo nyt.

Kuka näkee tiedot?

Mitä niillä saa tehdä?

Kuinka kauan niitä säilytetään?

Voidaanko niitä yhdistää muihin tietoihin?

Voiko ihminen käyttää rahaa ilman digitaalista järjestelmää?

⸻

SITTEN SINÄ SAAT DIGITAALISEN IDENTITEETIN

Se kuulostaa kätevältä.

Ja se voi sitä ollakin.

Yksi digitaalinen lompakko.

Tunnistaudu helposti.

Todista henkilöllisyytesi.

Hoida asioita puhelimella.

Mutta kysykää tämä ennen kuin innostumme liikaa:

Mitä tapahtuu ihmiselle, joka ei halua tai pysty käyttämään sitä?

Koska vapaa valinta tarkoittaa muutakin kuin sitä, että järjestelmä on teknisesti vapaaehtoinen.

Jos kymmenen vuoden päästä kaikki palvelut toimivat käytännössä vain digitaalisen identiteetin kautta, onko se silloin enää oikeasti vapaaehtoinen?

⸻

JA SAMAAN AIKAAN VALTIO HALUAA LISÄÄ TIETOA

Suomeen suunnitellaan järjestäytyneen rikollisuuden analyysikeskusta.

Tavoite on ymmärrettävä:

rikollisia pitää pystyä torjumaan.

Mutta samalla keskusteluun tulee kysymys, joka pitäisi kiinnostaa jokaista suomalaista.

Kuinka paljon tietoa valtiolla pitäisi olla yhdestä ihmisestä?

Verotietoja.

Ulosottotietoja.

Sosiaaliturvatietoja.

Viranomaistietoja.

Mahdollisesti muita arkaluonteisia tietoja.

Ja järjestelmien avulla voidaan analysoida ihmisten välisiä yhteyksiä.

Entä jos järjestelmä erehtyy?

Entä jos ihminen luokitellaan väärin?

Entä jos väärä tieto siirtyy järjestelmästä toiseen?

Entä jos kukaan ei edes tiedä, että hänet on arvioitu riskiksi?

Siinä ei enää puhuta vain teknologiasta.

Siinä puhutaan vallasta.

⸻

KUVITTELE VUOSI 2035

Sinulla on digitaalinen henkilöllisyys.

Rahasi ovat digitaalisessa järjestelmässä.

Pankki tuntee taloutesi.

Viranomaiset vaihtavat tietoja.

Algoritmit analysoivat riskejä.

Kamerat tuottavat lisää dataa.

Tekoäly löytää yhteyksiä ihmisten välillä.

Ja kaikki tämä on rakennettu alun perin hyviä tarkoituksia varten.

Turvallisuutta.

Helppoutta.

Rikollisuuden torjuntaa.

Tehokkuutta.

Mikään ei itsessään kuulosta pahalta.

Mutta sitten tulee kysymys:

Kuka hallitsee kokonaisuutta?

Ja vielä tärkeämpi:

Mitä tapahtuu, jos joskus valtaan tulee ihminen tai hallitus, joka haluaa käyttää sitä väärin?

Silloin voi olla liian myöhäistä sanoa:

“Emme tarkoittaneet tämän menevän näin pitkälle.”

⸻

TÄSSÄ EI TARVITA SALALIITTOA

Tämä on ehkä koko jutun tärkein asia.

Ei tarvitse uskoa, että joku pieni ryhmä istuu suljetussa huoneessa suunnittelemassa maailman kontrollointia.

Sellaisesta ei ole näyttöä.

Paljon pelottavampi asia on täysin normaali kehitys.

Yksi laki kerrallaan.

Yksi kriisi kerrallaan.

Yksi uusi tietokanta kerrallaan.

Yksi uusi tunnistautuminen kerrallaan.

Yksi uusi valvontajärjestelmä kerrallaan.

Ja jokainen niistä perustellaan erikseen.

“Tämä on vain rikollisuuden torjumiseksi.”

“Tämä on vain sodan vuoksi.”

“Tämä on vain turvallisuuden vuoksi.”

“Tämä helpottaa sinun elämääsi.”

Kunnes jonain päivänä joku huomaa:

Meillä on järjestelmä, jota ei enää pysty helposti purkamaan.

⸻

Siksi ihmisten pitää HERÄTÄ

Ei hysteriaan.

Ei salaliittoteorioihin.

Ei siihen, että kaikki mitä hallitus, EU tai viranomaiset tekevät olisi automaattisesti pahaa.

Vaan kriittiseen ajatteluun.

Kun meille sanotaan:

“Turvallisuuden vuoksi.”

Kysykää:

Mitä oikeuksia tässä samalla menetetään?

Kun sanotaan:

“Väliaikainen toimenpide.”

Kysykää:

Milloin se päättyy?

Kun sanotaan:

“Vapaaehtoinen.”

Kysykää:

Onko sille käytännössä vaihtoehtoa?

Kun sanotaan:

“Sota aiheuttaa tämän.”

Kysykää:

Näytä laskelma.

Kun sanotaan:

“Tämä auttaa rikollisuuden torjunnassa.”

Kysykää:

Kuka valvoo niitä, jotka saavat tämän vallan?

⸻

VAPAA IHMINEN SAA KYSYÄ

Ehkä kaikkein vaarallisinta ei ole se, että yhteiskunta digitalisoituu.

Ehkä vaarallisinta olisi se, jos ihmiset lopettavat kysymästä.

Jos hyväksymme kaiken pelon vuoksi.

Jos annamme vallan pois siksi, että joku lupaa turvallisuutta.

Jos ajattelemme:

“Ei minulla ole mitään salattavaa.”

Koska kyse ei ole siitä, onko sinulla jotain salattavaa.

Kyse on siitä, kuka saa tietää kaiken sinusta.

Ja kuka päättää, mitä sillä tiedolla tehdään.

⸻

Meidän ei tarvitse pelätä tulevaisuutta.

Mutta meidän pitää vaatia, että tulevaisuus rakennetaan niin, ettei yksikään hallitus, viranomainen, yritys tai teknologia pysty muuttamaan vapaata ihmistä täysin valvotuksi ihmiseksi.

Kriisit tulevat ja menevät.

Sodat loppuvat.

Hätätilat päättyvät.

Hallitukset vaihtuvat.

Mutta kerran rakennettu digitaalinen infrastruktuuri voi jäädä.

Siksi rajat pitää asettaa ennen kuin niitä tarvitaan.

Herääminen ei tarkoita sitä, että uskot kaiken.

Herääminen tarkoittaa sitä, että et usko mitään vain siksi, että sinulle sanotaan niin.

Kysy. Tarkista. Haasta. Vaadi perustelut.

Koska jos luovutamme vapautemme pala palalta, emme välttämättä edes huomaa sitä hetkeä, jolloin olemme antaneet liikaa.