PISA-lukemat romahtavat – pitäisikö meidän katsoa myös peiliin?

Suomi oli pitkään koulutuksen mallimaa. Nyt PISA-tulokset ovat laskeneet vuosi toisensa jälkeen.

Mistä se johtuu?

Onko koulu liian lepsu? Onko vaatimustaso laskenut? Olemmeko pelänneet liikaa sitä, että lapsille syntyy eroja?

Ehkä näitäkin kysymyksiä pitäisi uskaltaa kysyä.

Hyvä oppilas tarvitsee haastetta. Heikompi oppilas tarvitsee tukea. Kaikkien ei tarvitse olla samalla tasolla, jotta kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet.

Ja sitten on puhelin.

Myönnän itsekin muuttaneeni ajatteluani. Esikoiselle annoin puhelimen jo kolmannella luokalla. Nyt viiden tytön isänä ajattelen, että seuraaville puhelin tulee todennäköisesti vasta 5.–6. luokalla – ehkä myöhemmin.

Ei siksi, että puhelin olisi paha.

Vaan siksi, että lapsen pitäisi ensin oppia ymmärtämään sen maailma.

Media- ja medialukutaito ovat tänä päivänä aivan perustaitoja.

Lapsen pitää ymmärtää, että TikTokin tai Instagramin sisältö ei vain ilmesty ruudulle. Algoritmi valitsee sitä. Mainostaja yrittää vaikuttaa. Vaikuttaja myy. Joku voi levittää tarkoituksella väärää tietoa. Tekoälyllä voidaan tehdä asioita, joita muutama vuosi sitten olisi pidetty mahdottomina.

Ja samalla pitäisi osata laskea prosentteja, ymmärtää rahaa, lukea tekstiä ja käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä.

Ehkä meidän ei pitäisi kysyä vain, miten saamme lapset viihtymään koulussa.

Pitäisi kysyä myös:

Opimmeko me siellä tarpeeksi?

Ja ehkä vielä tärkeämpi kysymys:

Uskallammeko me enää vaatia lapsilta tarpeeksi?