Kun 5 000 euron auto hajoaa, kuka maksaa? Kuluttajansuoja kaipaa remonttia

Olen seurannut tätä keskustelua pitkään, enkä voi olla ihmettelemättä nykyistä järjestelmää.

Autoalan Keskusliitto haluaa selkeyttä käytettyjen autojen virhevastuuseen. KKV:n mielestä vastuun rajaaminen heikentäisi kuluttajan asemaa.

Mutta kuinka paljon tässä keskustelussa ymmärretään autojen tekniikasta ja todellisesta elämästä?

Auto on tekninen laite. Siinä on tuhansia osia, jotka kuluvat ja voivat rikkoutua. Moottorit, vaihteistot, akut ja elektroniikka eivät ole ikuisia. Se, että auto hajoaa, ei vielä tarkoita, että autoliike olisi myynyt virheellisen tuotteen.

Silti käytettyjen autojen virhevastuusta voi syntyä tilanne, jossa myyjä joutuu selvittelemään vuosien takaisia kauppoja ja käyttämään tuhansia euroja asianajokuluihin.

Kuka kantaa vastuun, kun vanha auto hajoaa?

Kuvitellaan lähes 20 vuotta vanha auto, joka maksaa 5 000 euroa. Autolla on ajettu paljon, ja kaupanteosta on kulunut aikaa. Sitten vaihteisto hajoaa.

Onko kyse myyjän vastuulla olevasta virheestä vai auton normaalista kulumisesta?

Tähän ei voi vastata pelkästään sillä perusteella, että auto on rikkoutunut. Tarvitaan teknistä ymmärrystä, tietoa auton kunnosta ja arviota siitä, mitä ostaja on voinut kohtuudella odottaa.

Tässä KKV:n ja koko kuluttajansuojajärjestelmän pitäisi pystyä tekemään ero. Kuluttajaa pitää suojata silloin, kun siihen on perusteet. Mutta autoliikettä ei pidä automaattisesti nähdä vastuullisena jokaisesta rikkoutumisesta.

Vanha auto ei ole uusi auto. Eikä 5 000 euron auto ole 25 000 euron auto.

Valmistajankaan vastuu ei ole ikuinen

Uusien autojen kaupallisissa takuissa on usein kahden vuoden vähimmäisaika, mutta takuiden kestot ja ehdot vaihtelevat valmistajittain ja malleittain. Lisäksi lakisääteinen virhevastuu on eri asia kuin takuu.

Silti käytettyä autoa myyvä autoliike voi joutua selvittelemään vastuukysymyksiä vielä vuosia myöhemmin.

Tässä on mielestäni järjestelmän keskeinen ongelma: vastuun rajat eivät ole tavalliselle ihmiselle eivätkä aina autokauppiaallekaan riittävän ennakoitavia.

En tarkoita, että autoliikkeen pitäisi päästä vastuusta silloin, kun autossa on ollut kaupantekohetkellä merkittävä virhe. Mutta jos jokainen tekninen vika johtaa pitkään vastuukiistaan, jotain on pielessä.

Kuluttajansuoja voi tulla kalliiksi myös kuluttajalle

KKV:n tehtävä on puolustaa kuluttajien oikeuksia. Se on tärkeä tehtävä.

Mutta kuluttajansuojaa pitää arvioida myös sen perusteella, mitä se maksaa ja millaisia seurauksia sillä on koko alalle.

Jos epäselvät vastuusäännöt lisäävät riitoja ja autoliikkeiden kustannuksia, nämä kulut eivät välttämättä jää autoliikkeiden maksettaviksi. Ne voivat näkyä myös autojen hinnoissa.

Ja kun riita alkaa, kustannukset voivat karata käsistä.

Muutaman tuhannen euron autosta voi syntyä tuhansien eurojen asianajolasku. Jos asia etenee oikeuteen, myös vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaaminen voi tulla kyseeseen.

Kuka tästä hyötyy, jos molemmat osapuolet käyttävät valtavasti rahaa asian selvittämiseen?

Kuluttaja ei välttämättä saa haluamaansa korvausta. Autoliike voi kärsiä suuren tappion. Ja riidan kustannukset voivat ylittää itse auton arvon.

Siksi kysyn: eikö Suomessa pitäisi keskittyä nykyistä enemmän siihen, että autoriidat ratkaistaan nopeasti, tekniseen näyttöön perustuen ja kohtuullisin kustannuksin?

Tarvitsemme selkeämmät pelisäännöt

Minusta käytettyjen autojen virhevastuuseen tarvitaan nykyistä selkeämmät rajat.

Auton ikä, ajomäärä, kauppahinta, kunto ja vian laatu pitää ottaa aidosti huomioon. Lisäksi tarvitaan teknistä asiantuntemusta, jotta riitoja ei ratkaista vain osapuolten väitteiden perusteella.

Kuluttajalla pitää olla oikeus hyvitykseen, jos auto on lain tarkoittamalla tavalla virheellinen. Mutta autoliikkeellä pitää olla myös oikeus myydä käytettyjä autoja ilman jatkuvaa pelkoa kohtuuttomista ja vaikeasti ennakoitavista vaatimuksista.

Kuluttajansuoja ei saa tarkoittaa sitä, että myyjä vastaa loputtomasti kaikesta, mitä käytetylle autolle tapahtuu.

Haluan selvittää tätä aihetta laajemmin. Aion haastatella autokauppiaita ja kuluttajia sekä perehtyä siihen, kuinka paljon autoriidat maksavat, miten niitä ratkaistaan ja voisiko järjestelmää muuttaa järkevämmäksi.

Tavoitteena ei ole poistaa kuluttajansuojaa. Tavoitteena on selvittää, suojaako nykyinen järjestelmä kuluttajaa oikeudenmukaisesti vai synnyttääkö se samalla turhia kustannuksia, epävarmuutta ja riitoja.

Autoalan pelisääntöjen pitää olla reilut molemmille osapuolille.

Jos lähes 20 vuotta vanhan auton rikkoutumisesta voi syntyä vuosia kestävä riita, on aika kysyä, onko järjestelmä rakennettu oikein. Kun käytetyltä autolta odotetaan uuden auton kestävyyttä

Yksi asia tässä keskustelussa ihmetyttää erityisesti. Suomessa liikenteessä olevien autojen keski-ikä on korkea, mutta virhevastuukeskustelussa esiin nostetaan usein vain kaksi tai kolme vuotta vanhoja autoja.

Totta kai uudemmalta autolta voidaan odottaa enemmän kuin vanhalta. Mutta auto on tekninen laite, jossa on tuhansia osia. Moottorit, vaihteistot, akut ja elektroniikka voivat rikkoutua myös silloin, kun autoa on huollettu asianmukaisesti.

Kukaan ei halua ostaa viallista autoa. Mutta pitääkö jokaisen ennenaikaisen rikkoutumisen johtaa pitkään riitaan siitä, kuka maksaa?

Minusta keskustelussa pitäisi puhua enemmän siitä, mikä on kohtuullinen vastuu auton ikä, ajomäärä ja hinta huomioiden.

Uskaltavatko autoliikkeet sanoa, mitä oikeasti ajattelevat?

Autokaupan virhevastuusta keskustellaan julkisuudessa usein kuluttajan näkökulmasta. Se on ymmärrettävää, mutta samalla autoliikkeiden kokemukset jäävät helposti vähemmälle huomiolle.

Erityisesti suurten autoliikkeiden johtajat joutuvat punnitsemaan tarkasti, miten he kommentoivat asiaa julkisesti. Kun yritys toimii jatkuvasti kuluttajaviranomaisten, asiakkaiden ja asianajajien kanssa, kriittinen puhe voi johtaa ikävään julkiseen keskusteluun tai uusiin kiistoihin.

En väitä, että kaikki autoliikkeiden johtajat ajattelisivat samalla tavalla tai että heitä olisi uhkailtu. Mutta haluan selvittää, kuinka vapaasti alalla uskalletaan puhua virhevastuun ongelmista.

Olen keskustellut autokauppiaiden kanssa, ja tästä aiheesta tarvitaan lisää avointa keskustelua. Haluan haastatella sekä autoliikkeiden johtajia että pienempiä yrittäjiä ja selvittää, millaisia kustannuksia ja riskejä he kohtaavat käytännössä.

Kuluttajansuoja ei saa tarkoittaa rajatonta vastuuta

Kuluttajansuojan tarkoitus on suojata ostajaa virheellisiltä tuotteilta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että myyjä vastaisi automaattisesti kaikesta, mitä autolle tapahtuu kaupan jälkeen.

Jos autossa on ollut kaupantekohetkellä lain tarkoittama virhe, myyjän vastuu voi olla perusteltu. Jos taas kyse on auton iän ja käytön mukaisesta kulumisesta, tilanne on toinen.

Juuri tämän eron pitäisi olla järjestelmän ytimessä.

Jos vastuun arviointi johtaa pitkiin ja kalliisiin riitoihin, tarvitaan selkeämpiä pelisääntöjä ja nopeampaa teknistä selvitystä. Asianajokulujen ei pitäisi nousta kohtuuttomiksi vain siksi, että osapuolet eivät pääse yhteisymmärrykseen vian syystä.

Tässä on myös asianajajien vastuun paikka. Asiakkaalle pitää kertoa avoimesti, mitä riidan jatkaminen maksaa ja millaisia taloudellisia riskejä siihen liittyy.

Tavoitteena pitäisi olla järjestelmä, jossa kuluttaja saa oikeutta, autoliike voi harjoittaa liiketoimintaa ja riidat ratkaistaan ilman kohtuuttomia kustannuksia.