7 miljoonaa euroa Palestiinaan – kuka päättää, mihin suomalaisen veronmaksajan raha lopulta päätyy?

Suomi ilmoitti 30. syyskuuta 2026 myöntävänsä yhteensä 7 miljoonaa euroa Palestiinaan. Neljä miljoonaa euroa ohjataan YK:n uuteen Horizon-rahastoon Gazan varhaista toipumista ja jälleenrakennusta varten. Kolme miljoonaa euroa ohjataan EU:n PEGASE-mekanismin kautta Palestiinalaishallinnolle Itä-Jerusalemin sairaaloiden ja erikoissairaanhoidon tukemiseen. (Ulkoministeriö⁠)

Päätös herättää kuitenkin perustellun kysymyksen:

Kuinka suuri osa seitsemästä miljoonasta eurosta päätyy lopulta varsinaiseen apuun – ja kuinka suuri osa kuluu kansainvälisen järjestelmän hallintoon, valvontaan, koordinointiin ja toteutukseen?

Kyse ei ole yksinkertaisesti siitä, että Suomi antaisi 7 miljoonaa euroa Palestiinan hallitukselle

Raha kulkee kahdessa eri järjestelmässä.

4 miljoonaa euroa menee YK:n Horizon Fundiin. Rahaston tarkoituksena on rahoittaa muun muassa vettä ja sanitaatiota, terveyttä, asumista, raivaustöitä ja elinkeinojen palauttamista. Rahasto toimii YK-järjestöjen yhteisenä rahoitus- ja koordinointialustana. (Yhdistyneet Kansakunnat⁠)

3 miljoonaa euroa puolestaan menee EU:n PEGASE-mekanismin kautta Palestiinalaishallinnolle terveydenhuoltoon. Suomen rahoitus kohdistetaan vuosille 2027–2029 Itä-Jerusalemin sairaaloihin ja erikoissairaanhoitoon. (Ulkoministeriö⁠)

Näin ollen väite siitä, että “Suomi antaa 7 miljoonaa euroa Hamasille”, ei vastaa Suomen ilmoittamaa rahoitusjärjestelyä.

Mutta tämä ei poista muita kysymyksiä.

Kuka Gazassa tällä hetkellä oikeasti hallitsee?

Tässä kohtaa järjestelmä muuttuu erittäin monimutkaiseksi.

YK:n syyskuussa 2026 julkaistun raportin mukaan Hamasin ja muiden palestiinalaisten aseellisten ryhmien aseistariisuntaa ei ole toteutettu. Gazalle suunnitellut siirtymäajan hallintojärjestelyt eivät myöskään raportin mukaan vielä toimi käytännössä Gazassa. (Yhdistyneet Kansakunnat⁠)

Samassa raportissa todetaan, etteivät Horizon Fund, EU:n Team Gaza Initiative eikä Maailmanpankin jälleenrakennusrahasto ole vielä muuttuneet Gazassa laajamittaiseksi varhaiseksi jälleenrakennustoiminnaksi. (Yhdistyneet Kansakunnat⁠)

Tämä nostaa esiin erittäin olennaisen kysymyksen:

Jos Gazassa ei vielä toimi suunniteltu siirtymäajan hallinto, kuka määrittelee konkreettisesti, mitä suomalaisella rahalla tehdään?

Horizonin kohdalla vastaus ei ole yksi henkilö tai yksi palestiinalainen hallitus. Rahasto toimii YK:n ja rahoittajien yhteisen rakenteen kautta, ja konkreettisia hankkeita toteuttavat YK-järjestöt ja muut hyväksytyt toimijat. (Yhdistyneet Kansakunnat⁠)

Entä hallinnon kustannukset?

Tämä on ehkä kiinnostavin kohta suomalaisen veronmaksajan näkökulmasta.

Horizon-rahastossa YK:n MPTF-järjestelmässä on 1 prosentin hallinnollinen maksu. Suomen neljän miljoonan euron osuudesta se tarkoittaisi noin 40 000 euroa.

Lisäksi toteuttaville YK-organisaatioille voi syntyä epäsuoria kustannuksia. Aiemmin esillä ollut enintään 7 prosentin kustannusosuus ei kuitenkaan tarkoita, että Suomen neljästä miljoonasta eurosta automaattisesti vähennettäisiin seitsemän prosenttia. Todellinen kustannus riippuu toteuttajasta ja hankkeesta.

PEGASEn vuoden 2026 järjestelyssä EU ei puolestaan ilmoita erillistä prosenttiosuutta, jonka voisi yksinkertaisesti nimetä “hallintomaksuksi”. Järjestelmään kuuluu kuitenkin valvontaa, tarkastuksia ja auditointeja.

Siksi olisi täysin perusteltua vaatia Suomelta ja EU:lta euroihin perustuvaa raportointia:

Paljonko rahaa käytetään varsinaiseen palveluun ja hankkeisiin? Paljonko käytetään henkilöstöön? Paljonko käytetään auditointeihin? Paljonko käytetään konsultointiin? Paljonko käytetään hallintoon ja koordinointiin?

Pelkkä prosenttiosuus ei vielä kerro veronmaksajalle todellista kustannusta.

Valvonta on erityisen tärkeää

EU:n omissa asiakirjoissa korostetaan, että Palestiinan tukemisessa rahoituksen pitää olla jäljitettävää ja ettei EU-rahoitusta saa päätyä terroristijärjestöille tai niiden yhteydessä toimiville tahoille. Euroopan parlamentti on lisäksi vaatinut tiukkaa valvontaa ja lopullisten edunsaajien tunnistamista. (Euroopan parlamentti⁠)

PEGASEn kautta annettu tuki on EU:n mukaan rajattu jäljitettäviin menoihin, kuten palkkoihin, sosiaalietuuksiin ja sairaaloille kuuluviin maksuihin. (Euroopan parlamentti⁠)

Tämä on tärkeä ero.

Rahoituksen väärinkäytön estämiseksi pitää pystyä jäljittämään eurojen lopullinen käyttökohde.

Onko 7 miljoonaa paljon?

Suomen valtiontalouden mittakaavassa 7 miljoonaa euroa on pieni summa.

Mutta veronmaksajan näkökulmasta olennaista ei ole ainoastaan summan suuruus.

Olennaisempia kysymyksiä ovat:

Kuka päättää?

Kuka käyttää rahat?

Kuka valvoo käyttäjää?

Mitä valvonta maksaa?

Kuka kantaa vastuun, jos raha ei päädy suunniteltuun tarkoitukseen?

Ja ennen kaikkea:

Kuinka paljon seitsemästä miljoonasta voidaan lopulta osoittaa konkreettisesti ihmisten terveyteen, asumiseen, veteen, infrastruktuuriin ja muihin palveluihin?

Suomen hallituksen ilmoittama tavoite on auttaa ihmisiä ja tukea Gazan jälleenrakentamista sekä Itä-Jerusalemin sairaaloita. (Ulkoministeriö⁠)

Sen vuoksi juuri läpinäkyvyys olisi tärkeää.

Jos suomalainen veronmaksaja antaa 7 miljoonaa euroa kansainvälisen järjestelmän kautta, hänen pitäisi pystyä jälkikäteen näkemään euro eurosta:

7 000 000 € → kuka vastaanotti → kuka hallinnoi → mitä maksettiin → kenelle maksettiin → paljonko jäi varsinaiseen apuun.

Se ei ole Palestiinan vastainen kysymys.

Se on veronmaksajan kysymys.