Jos polttoaine kallistuu 40 %, miksi korkoa nostetaan?

Euroopan keskuspankki nosti syyskuussa ohjauskorkoja 0,25 prosenttiyksikköä. Perusteluissa korostuvat inflaation kiihtyminen sekä erityisesti energian hinnannousun aiheuttamat inflaatiopaineet.

Tässä kohtaa herää kiinnostava kysymys:

Jos polttoaineen hinta nousee esimerkiksi 40 prosenttia, miten koron nostaminen ratkaisee ongelman?

Ei se suoraan ratkaisekaan.

Polttoaineen kallistuminen näkyy kaikkialla

Polttoaine ei ole vain autoilijan kulu.

Sillä kuljetetaan elintarvikkeita kauppoihin, raaka-aineita tehtaille, rakennustarvikkeita työmaille ja tuotteita varastoista asiakkaille.

Myös maatalous, rakentaminen, logistiikka ja teollisuus käyttävät energiaa.

Kun polttoaine kallistuu voimakkaasti, yritysten kustannukset kasvavat.

Yritys joutuu lopulta tekemään päätöksen:

Maksaako yritys kasvaneet kustannukset itse vai siirtääkö se osan niistä asiakkaalle?

Monessa tapauksessa osa kustannuksesta siirtyy hintoihin.

Syntyy ketju:

Energia kallistuu → kuljetukset kallistuvat → tuotantokustannukset kasvavat → tuotteiden hinnat nousevat → inflaatio kiihtyy.

Ja tämä tapahtuu riippumatta siitä, mikä Euribor sattuu olemaan.

Korko ei tee dieselistä halvempaa

Tämä on koko keskustelun mielenkiintoinen kohta.

Jos dieselin hinta nousee geopoliittisen kriisin vuoksi, korkojen nostaminen ei lisää öljyn tuotantoa.

Se ei laske raakaöljyn maailmanmarkkinahintaa.

Se ei tee kuljetusyrityksen dieselistä halvempaa.

Eikä se tuo kaupan hyllylle halvempaa ruokaa.

Korkojen nostaminen vaikuttaa talouteen toista kautta.

Mitä EKP siis yrittää tehdä?

Korkojen tarkoituksena on jäähdyttää kysyntää.

Kun lainaraha kallistuu, kotitaloudet voivat vähentää kulutustaan. Yritykset voivat siirtää investointeja. Asuntokauppa ja muu velkavetoinen kysyntä voivat hidastua.

Tavoitteena on estää energiashokin leviäminen laajemmaksi inflaatioksi.

Esimerkiksi jos yrityksen kustannukset nousevat, yritys nostaa hintoja. Työntekijät puolestaan vaativat korkeampia palkkoja, koska elinkustannukset ovat nousseet. Yritysten palkkakulut kasvavat ja ne nostavat jälleen hintoja.

Syntyy riski laajemmasta inflaatiokierteestä.

Tähän EKP yrittää vaikuttaa korkotasolla.

Mutta tässä on ongelma

Korkojen nosto vaikuttaa myös niihin ihmisiin ja yrityksiin, jotka eivät ole aiheuttaneet energiakriisiä.

Asuntovelallinen maksaa enemmän korkoja.

Yrityksen rahoituskulut kasvavat.

Investointeja voidaan lykätä.

Kuluttajan käytettävissä oleva raha vähenee.

Ja jos kulutus vähenee riittävästi, yritysten myynti alkaa kärsiä.

Silloin sama korkopolitiikka, jolla yritetään hillitä inflaatiota, voi samalla hidastaa talouskasvua.

Entä jos inflaation suurin ongelma onkin tarjonnassa?

Tässä kannattaa erottaa kaksi asiaa.

Jos ihmiset kuluttavat liikaa ja talouden kysyntä ylittää tuotantokapasiteetin, korkojen nostaminen on melko suoraviivainen tapa yrittää jäähdyttää kysyntää.

Mutta jos hinnat nousevat siksi, että energia, raaka-aineet tai kuljetukset kallistuvat, kyse on osittain tarjontapuolen ongelmasta.

Korkojen nostaminen ei silloin poista alkuperäistä ongelmaa.

Se voi kuitenkin rajoittaa sitä, kuinka pitkälle alkuperäinen hintashokki leviää muuhun talouteen.

Kumpaa pitäisi pelätä enemmän?

Keskuspankin näkökulmasta molempia.

Jos inflaation annetaan jäädä korkealle liian pitkäksi aikaa, yritykset ja kotitaloudet voivat alkaa odottaa jatkuvaa hintojen nousua. Silloin inflaatiota voi olla vaikeampi saada takaisin kahden prosentin tavoitteeseen.

Toisaalta liian voimakas rahapolitiikan kiristäminen voi heikentää talouskasvua ja vaikeuttaa velkaisten kotitalouksien ja yritysten tilannetta.

Kyse on siis tasapainoilusta.

Tavallisen suomalaisen näkökulmasta yhtälö näyttää kuitenkin erilaiselta

Jos polttoaine kallistuu 40 prosenttia ja samaan aikaan Euribor nousee, kuluttajalle vaikutus tulee kahdesta suunnasta.

Liikkuminen kallistuu.

Lainanhoito kallistuu.

Ja jos yritykset siirtävät kasvaneita kuljetus- ja energiakustannuksia hintoihin, myös ruoka, palvelut ja muut tuotteet voivat kallistua.

Siksi voidaan perustellusti kysyä:

Kuinka paljon korkojen nostaminen lopulta auttaa ihmistä, jonka suurin ongelma on se, että energia ja välttämättömät menot ovat kallistuneet?

Vastaus riippuu siitä, onnistuuko korkopolitiikka estämään energiashokin muuttumisen pysyväksi ja laaja-alaiseksi inflaatioksi.

Lopulta kyse on siitä, mitä ongelmaa yritetään ratkaista

Korko on tehokas työkalu kysynnän jäähdyttämiseen.

Se ei kuitenkaan ole työkalu öljyn pumppaamiseen, dieselin valmistamiseen tai geopoliittisen kriisin ratkaisemiseen.

Siksi nykyisessä tilanteessa kannattaa seurata kahta asiaa yhtä aikaa:

1. Energian hinnan kehitystä

ja

2. Sitä, alkaako energian hinnannousu levitä laajemmin palkkoihin ja muihin hintoihin.

Jos energia halpenee ja inflaatiopaine helpottaa, korkopolitiikan tarve voi muuttua nopeasti.

Jos taas energiashokki alkaa juurtua koko talouden hintarakenteeseen, keskuspankilla on suurempi paine pitää rahapolitiikka tiukkana.

Yksi kysymys jää silti pöydälle:

Jos inflaatio syntyy osittain siitä, että energia kallistuu 40 prosenttia, onko oikea ratkaisu vähentää ihmisten ostovoimaa vielä lisää nostamalla heidän lainakulujaan?

Siinä on eurooppalaisen rahapolitiikan tämänhetkinen ristiriita.

Korkojen nostolla voidaan yrittää estää inflaation leviäminen.

Mutta samalla se voi tehdä jo valmiiksi kallistuneesta arjesta entistä kalliimman niille, joilla on velkaa.

Artikkeli perustuu EKP:n ja Suomen Pankin julkisiin tietoihin. Energian hinnannousun vaikutus yksittäisen tuotteen hintaan riippuu siitä, kuinka suuri osa tuotteen kokonaiskustannuksesta muodostuu energiasta, kuljetuksista ja muista tuotantopanoksista.