Kun mielipide ei sovi muottiin – saako sitä enää sanoa?

Olen seurannut viime aikoina paljon keskustelua siitä, mitä sosiaalisessa mediassa saa sanoa ja mitä ei.

Ja suoraan sanottuna välillä hirvittää.

Ei siksi, että ihmiset olisivat eri mieltä. Päinvastoin.

Minusta on hyvä asia, että ihmiset ovat eri mieltä.

Minua huolestuttaa enemmän se, että olemme menossa suuntaan, jossa väärä mielipide voi olla suurempi ongelma kuin se, että ihmiset eivät enää uskalla sanoa mielipidettään ollenkaan.

Henri Aflecht nosti omassa kirjoituksessaan esiin kokemuksiaan sosiaalisesta mediasta ja siitä, miten hänen sisältöjään on rajoitettu. Olen monesta asiasta hänen kanssaan samaa mieltä.

Meidän pitäisi pystyä puhumaan asioista.

Myös vaikeista asioista.

Myös asioista, joista joku toinen suuttuu.

Minä en halua rakentaa Cariterasta kuplaa

Haluan sanoa tämän mahdollisimman suoraan.

Caritera ei ole vihervasemmistolainen media.

Mutta se ei ole myöskään oikeistomedia.

Ei keskustalainen media.

Ei liberaali media.

Ei konservatiivinen media.

Caritera on paikka ihmisille.

Minulle on tärkeää, että täällä saa kirjoittaa myös sellainen ihminen, jonka kanssa olen itse täysin eri mieltä.

Se voi olla jopa tärkeämpää kuin se, että joku kirjoittaa kanssani samanmielisesti.

Koska mitä järkeä on rakentaa yhteisö, jossa kaikki ovat samaa mieltä?

Siinä ei synny keskustelua.

Siinä syntyy kupla.

Saa olla väärässä

Minusta ihmisellä pitää olla myös oikeus olla väärässä.

Minä olen varmasti ollut elämäni aikana monta kertaa väärässä. Tulen olemaan jatkossakin.

Ja hyvä niin.

Miten ihminen voisi koskaan muuttaa mielipidettään, jos hän ei saa ensin sanoa sitä ääneen?

Jos jokainen keskustelu alkaa sillä, että mietitään, loukkaantuuko joku, tuleeko joku ilmoittamaan julkaisusta tai saako algoritmi siitä jonkinlaisen kohtauksen, olemme aika nopeasti tilanteessa, jossa ihmiset alkavat vaieta.

Ja hiljaisuus ei ole hyvää keskustelua.

Kaikesta ei tarvitse pitää

Jos joku kirjoittaa mielipiteen, josta en pidä, voin olla eri mieltä.

Voin perustella oman näkemykseni.

Voin haastaa hänen ajatuksensa.

Ja hän voi vastata minulle.

Se on keskustelua.

Sen sijaan en halua, että ensimmäinen reaktio on:

Poistetaan tämä.

Piilotetaan tämä.

Estetään tämä ihminen.

Älkää antako tämän ajatuksen levitä.

Toki rajat pitää olla. Uhkaaminen, väkivaltaan yllyttäminen ja henkilökohtainen häirintä eivät kuulu mihinkään palveluun.

Mutta eriävä mielipide ei ole häirintää.

Eikä epämiellyttävä mielipide ole automaattisesti vihapuhetta.

Antakaa ihmisten puhua

Tämä on ehkä koko Cariteran idea yksinkertaisimmillaan.

Antakaa ihmisten puhua.

Antakaa heidän kertoa kokemuksistaan.

Antakaa heidän olla samaa mieltä.

Antakaa heidän olla eri mieltä.

Antakaa heidän kysyä tyhmiäkin kysymyksiä.

Antakaa heidän haastaa vallassa olevia.

Antakaa heidän haastaa myös minut.

En halua rakentaa palvelua, jossa käyttäjälle kerrotaan, mitä hänen pitää ajatella.

Haluan rakentaa palvelun, jossa hän voi lukea erilaisia näkemyksiä ja päättää itse.

Ehkä juuri sitä tarvitsemme nyt enemmän kuin koskaan.

Vähemmän kuplia.

Vähemmän vastakkainasettelua.

Vähemmän sitä, että toinen ihminen määritellään hänen mielipiteensä perusteella.

Ja enemmän sitä, että pysähdytään hetkeksi kuuntelemaan.

Mitä sinä ajattelet?

Sano se.

Vaikka joku olisi eri mieltä.

Ehkä siitä alkaa hyvä keskustelu.

– Touko Raudasoja