300 000 kilometriä ajettu pakettiauto – ja hintalappu 90 000 euroa. Ovatko suomalaiset menettäneet järkensä?

Kuvittele, että menet autokauppaan ostamaan käytettyä autoa.

Autolla on ajettu 280 000 kilometriä. Korissa näkyy käytön jälkiä, jossakin alkaa ruoste kukkia ja sisustus kertoo, ettei auto ole enää uusi. Tekniikka voi toimia hyvin, mutta kukaan ei pysty lupaamaan, etteikö lähivuosina eteen tulisi tuhansien eurojen korjauksia.

Sitten katsot hintalappua.

85 000 euroa.

Mitä ajattelet?

Tavallisen henkilöauton kohdalla moni pitäisi hintaa järjettömänä. Mutta kun auton keulassa on Mercedes-Benzin tähti, konepellin alla tehokas dieselmoottori ja alla neliveto, keskustelu muuttuu.

Yhtäkkiä korkea hinta saattaa tuntua hyväksyttävältä.

Mutta pitäisikö sen?

Mercedes-Benzin tähti ei pysäytä kilometrejä

Mercedes-Benz Sprinter on monelle haluttu auto. Erityisesti tehokkaat 319 CDI -mallit, neliveto ja jatko-ohjaamo herättävät kiinnostusta.

Autossa voi olla juuri se yhdistelmä, jota ostaja etsii: tehokas moottori, automaattivaihteisto, neliveto ja tilaa matkustajille.

Tämä on täysin ymmärrettävää.

Mutta yksi asia tuntuu välillä unohtuvan: Mercedes-Benzin merkki ei tee kuluvista osista ikuisia.

Kun autolla on ajettu 200 000 tai 300 000 kilometriä, sillä on takanaan pitkä työura. Moottori, vaihteisto, voimansiirto, alusta, jarrut ja sähköjärjestelmät ovat joutuneet tekemään töitä vuosien ajan.

Hyvin huollettu auto voi edelleen olla hyvä. Huonosti huollettu voi muuttua kalliiksi ongelmaksi.

Kilometrilukema ei yksin kerro koko totuutta, mutta sitä ei myöskään pidä sivuuttaa.

Ja jos korissa on jo ruostetta, ostajan pitäisi selvittää, onko kyse pienestä pintavauriosta vai alkavasta, kalliimmasta korjauskierteestä.

Miksi siis maksaa käytetystä autosta lähes uuden auton hinta tutkimatta, mitä oikeasti saa?

300 000 kilometriä ja edelleen yli 50 000 euroa

Käytettyjen Sprinterien markkinoilta löytyy esimerkkejä, joissa korkea ajomäärä ei ole estänyt korkeaa pyyntihintaa.

Eräästä vuoden 2018 Mercedes-Benz Sprinter 319 CDI V6 4x4 -matkailuautosta on pyydetty 56 400 euroa, vaikka mittarissa on ollut noin 320 000 kilometriä.

Vanhemmasta, vuoden 2012 Sprinter 319 CDI 4x4 -mallista, jolla oli ajettu noin 292 500 kilometriä, on puolestaan pyydetty 37 000 euroa.

Nämä ovat myynti-ilmoitusten pyyntihintoja, eivät toteutuneita kauppahintoja. Autot eivät myöskään ole keskenään täysin vertailukelpoisia.

Silti ne nostavat esiin tärkeän kysymyksen: kuinka paljon auton varustelu todella lisää sen arvoa, kun itse ajoneuvo on jo paljon ajettu?

Lähteet:

* Sprinter 2018, noin 320 000 km⁠ * Sprinter 2012, noin 292 500 km⁠

Varustelu voi näyttää kalliilta, vaikka sen toteutus ei olisi sitä

Otetaan esimerkiksi pitkä ja korkea Volkswagen Crafter tai Mercedes-Benz Sprinter, johon on rakennettu jatko-ohjaamo.

Sisustuksessa voi olla mustat keinonahkaistuimet, pöytä, LED-valot, jääkaappi, mikroaaltouuni ja invertteri. Ulkopuolella kiiltävät ruostumattomasta teräksestä valmistetut putket, valorauta ja lisävalot.

Kokonaisuus näyttää näyttävältä.

Mutta kuinka paljon tällainen varustelu oikeasti maksaa?

Aiemmassa esimerkkilaskelmassa uuden Crafterin lähtöhinnaksi oletettiin noin 49 600 euroa Suomen arvonlisäveron jälkeen. Kustannustehokkaasti toteutettuun jatko-ohjaamoon, sisustukseen, sähkölaitteisiin ja ulkopuolisiin teräsvarusteisiin budjetoitiin noin 14 000 euroa.

Kuljetus ja muut kulut mukaan lukien päädyttiin noin 65 000 euroon ennen mahdollista autoveroa.

Tämä ei ole vahvistettu tarjous eikä valmis laskelma rekisteröidyn auton hinnasta. Autovero, hyväksynnät, työn todellinen määrä ja auton tarkka hankintahinta voivat muuttaa lopputulosta huomattavasti.

Mutta laskelma osoittaa, miksi asiakkaan kannattaa erottaa toisistaan lähtöauton hinta, varustelun kustannus ja valmiin auton myyntihinta.

Jos käytetystä autosta pyydetään 85 000 euroa, sitä ei voi perustella pelkästään sillä, että siihen on asennettu pöytä, jääkaappi, lisävalot ja näyttävät putket.

Varustelu voi olla arvokasta. Mutta sen arvo ei automaattisesti vastaa uuden osan hintaa, eikä se poista auton ikääntymistä.

Kallein yllätys ei välttämättä näy myyntikuvissa

Kiiltävä auto voi näyttää kuvissa hyvältä.

Kuvat eivät kuitenkaan kerro koko totuutta.

Ne eivät paljasta, mitä tapahtuu auton alustassa. Ne eivät kerro, onko liukuoven alareunassa ruostetta, ovatko aiemmat korjaukset onnistuneet tai millaisessa kunnossa voimansiirto on.

Ne eivät myöskään kerro, kuinka paljon auton omistamiseen kuluu rahaa seuraavien vuosien aikana.

Kun ostaja maksaa 80 000–90 000 euroa käytetystä hyötyajoneuvosta, hänen pitäisi tietää, mitä hän ostaa.

Onko huoltohistoria aukoton? Onko neliveto kunnossa? Toimiiko automaattivaihteisto moitteettomasti? Onko korissa ruostetta? Mitä riippumaton kuntotarkastus kertoo?

Ja tärkeimpänä: onko hinta suhteessa auton todelliseen kuntoon?

Jos autossa on korjaustarpeita, ne eivät katoa sillä, että myynti-ilmoituksessa lukee Premium, VIP tai Luxury.

Miksi käytetty voi maksaa lähes uuden verran?

Tähän on myös järkeviä selityksiä.

Nelivetoisia ja tietyllä moottorilla varustettuja pakettiautoja ei ole rajattomasti tarjolla. Jatko-ohjaamon rakentaminen ja hyväksyttäminen voivat olla työläitä. Valmiiksi rakennettu auto säästää asiakkaan aikaa.

Erikoisvarusteltu auto voi lisäksi sopia johonkin tiettyyn työhön tai harrastukseen niin hyvin, ettei tavallinen pakettiauto ole sille todellinen vaihtoehto.

Myös verotus, takuu, myyjän vastuut ja yrityksen kustannukset vaikuttavat valmiin auton hintaan.

Siksi korkea pyyntihinta ei automaattisesti tarkoita, että myyjä yrittäisi huijata ostajaa.

Mutta korkea pyyntihinta ei myöskään todista, että auto olisi hintansa arvoinen.

Markkina kertoo, mitä myyjä pyytää. Vasta toteutunut kauppa kertoo, mitä ostaja suostuu maksamaan.

Entä jos ostaja maksaa ennen kaikkea mielikuvasta?

Tässä keskustelu muuttuu kiinnostavaksi.

Kuinka paljon auton hinnasta perustuu todelliseen käyttöarvoon ja kuinka paljon merkkiin, ulkonäköön ja mielikuvaan?

Mercedes-Benzin tähti voi herättää luottamusta. Neliveto voi antaa turvallisuuden tunnetta. Näyttävä jatko-ohjaamo voi saada auton tuntumaan paljon arvokkaammalta kuin tavallinen pakettiauto.

Nämä ominaisuudet voivat aidosti olla ostajalle tärkeitä.

Mutta jos ostaja unohtaa ajomäärän, ruosteen, huoltohistorian ja tulevat korjauskustannukset, hän saattaa maksaa mielikuvasta enemmän kuin ymmärtääkään.

Sama koskee myös myyjää. Varusteiden lisääminen ei yksin takaa, että niiden kustannus saadaan takaisin myyntihinnassa.

Auton arvo syntyy lopulta siitä, mitä ostaja saa, kuinka hyvin auto palvelee hänen tarpeitaan ja millaisia kustannuksia omistamiseen liittyy.

90 000 euroa käytetystä autosta – mitä sinä vaatisit?

Jos sinulle tarjottaisiin 250 000 kilometriä ajettua Mercedes-Benz Sprinteriä 85 000 eurolla, mitä haluaisit tietää ennen ostopäätöstä?

Minä selvittäisin ainakin auton historian, todellisen kunnon, korin ruosteet, voimansiirron toiminnan, varusteiden hyväksynnät ja sen, mitä vastaava uusi auto maksaisi.

Vertaisin myös vaihtoehtoa, jossa ostetaan uusi perusauto ja rakennetaan siihen haluttu sisustus.

Vasta tämän jälkeen tekisin päätöksen.

En siksi, että käytetty Sprinter olisi automaattisesti huono auto. Vaan siksi, että 85 000 euroa on niin suuri summa, ettei päätöstä pitäisi tehdä pelkän merkin tai näyttävän ulkonäön perusteella.

Lopuksi: onko hinnoittelu karannut käsistä?

Ehkä tärkein kysymys ei ole se, onko Mercedes-Benz liian kallis tai Volkswagen Crafter liian halpa.

Tärkeämpää on, osaammeko me ostajina arvioida auton todellista arvoa.

Kun käytetystä pakettiautosta pyydetään 80 000–90 000 euroa, ostajalla on oikeus kysyä, mistä hinta muodostuu. Hänellä on oikeus verrata vaihtoehtoja, tutkia auton kunto ja vaatia perusteluja sille, miksi juuri tämä yksilö on hintansa arvoinen.

Auton korkea hinta ei tee siitä hyvää. Kallis varustelu ei tee kuluneesta tekniikasta uutta. Eikä tunnettu merkki takaa, ettei edessä olisi kalliita korjauksia.

Lopulta ratkaisee yksi asia: mitä saat rahoillesi?

Jos auto on hyvä, hyvin huollettu ja juuri oikea omiin tarpeisiin, korkea hinta voi olla perusteltu.

Mutta jos mittarissa on satoja tuhansia kilometrejä, korissa näkyy ruostetta ja tulevat korjaukset ovat arvoitus, ostajan kannattaa pysähtyä ennen kuin allekirjoittaa kauppakirjan.

Sillä 90 000 euroa on paljon rahaa.

Ja sillä rahalla pitäisi saada muutakin kuin tähti keulalle.