Tervetuloa kotimaahan – mutta muista laskea päiväsi

Jari-Matti Latvalan verokiista herättää kysymyksen, jota Suomen pitäisi vihdoin uskaltaa kysyä: haluaako tämä maa menestyjiä – vai heidän rahansa?

Kuvittele seuraava tilanne.

Olet suomalainen.

Olet tehnyt kansainvälisen uran. Olet ansainnut rahasi maailmalla. Olet muuttanut ulkomaille ja rakennat elämääsi siellä.

Mutta käyt Suomessa.

Vietät täällä aikaa.

Sinulla on Suomessa perhettä, omaisuutta ja muita siteitä.

Ja vuosia myöhemmin alkaa tapahtua.

Verottaja katsoo, että oletkin ollut Suomessa verovelvollinen.

Lasku nousee miljooniin.

Jari-Matti Latvalan tapauksessa puhutaan noin 4,5 miljoonan euron veroista, jotka hän on jo maksanut.

Mutta tarina ei päättynyt siihen.

Nyt syyttäjä vaatii hänelle vähintään kolmen vuoden ehdotonta vankeutta törkeästä veropetoksesta.

Latvala kiistää syyllisyytensä.

Ja juuri tässä kohtaa suomalaisen pitäisi pysähtyä. Jos ihminen asuu ulkomailla, mutta tuo Suomeen rahaa, käyttää täällä palveluita, omistaa omaisuutta ja ylläpitää yhteyksiä Suomeen, hän voi olla Suomelle taloudellisesti erittäin arvokas.

Raha ei synny tyhjästä.

Kun varakas ihminen käyttää miljoonia Suomessa, rahaa päätyy suomalaisille yrityksille, työntekijöille ja palveluntarjoajille.

Kun hän sijoittaa Suomeen, joku saa investoinnin.

Kun hän ostaa suomalaisen palvelun, joku saa työtä.

Kun hän tuo ulkomaista rahaa Suomeen, se on rahaa, joka tulee Suomen talouteen.

Miksi siis rakentaisimme järjestelmän, joka saa menestyvän ihmisen miettimään, onko Suomessa turvallista asua tai edes käydä? Mitä tapahtuu, jos verotuksen tavoittelu saa ihmiset lähtemään?

Siinä kohtaa valtio voi voittaa yhden veroriidan – ja hävitä paljon suuremman asian.

Miljonääri ei tuo maahan ainoastaan veronsa.

Hän tuo:

pääomaa.

kulutusta.

investointeja.

työpaikkoja.

yrityksiä.

kansainvälisiä verkostoja.

näkyvyyttä.

Ja ennen kaikkea hän voi valita, missä maassa hän haluaa asua.

ONKO SUOMI MAA, JOSSA MENESTYMINEN HERÄTTÄÄ KATEUTTA?

Tätä kysymystä ei pidä esittää faktana.

Mutta siitä pitää voida keskustella.

Suomessa on pitkään ollut vahva ajatus siitä, että jos joku toinen menestyy valtavasti, häneltä pitäisi ottaa enemmän.

Verotuksen pitääkin olla oikeudenmukaista.

Mutta jossain vaiheessa pitää kysyä:

Onko tavoitteena kerätä veroja – vai tehdä Suomesta maa, jossa menestyminen kannattaa?

Koska nämä eivät aina ole sama asia.

Jos ihminen pystyy valitsemaan Suomen, Monacon, Sveitsin, Yhdysvallat, Ison-Britannian tai jonkin muun maan välillä, hän tekee ennen pitkää laskelman.

Ja silloin Suomi kilpailee.

Ei pelkästään veroasteella.

Vaan koko ympäristöllä.

KATEUS EI RAKENNA HYVINVOINTIA

Jos suomalainen ajattelee:

“Hyvä vain, että rikas joutuu maksamaan.”

kannattaa pysähtyä hetkeksi.

Entä jos tämä ihminen olisi jäänyt Suomeen?

Entä jos hän olisi sijoittanut tänne?

Entä jos hän olisi perustanut yrityksen?

Entä jos hän olisi työllistänyt kymmeniä ihmisiä?

Entä jos hän olisi tuonut miljoonia euroja ulkomailta Suomeen?

Eikö se olisi Suomelle parempi kuin se, että ihminen yksinkertaisesti lähtee?

Tämä on koko keskustelun ydin.

Suomi ei tarvitse köyhempiä rikkaita.

Suomi tarvitsee enemmän ihmisiä, joilla on varaa sijoittaa, kuluttaa ja rakentaa tänne.

Ja siksi Latvalan tapauksessa pitäisi kysyä muutakin kuin:

“Paljonko veroja voidaan periä?”

Pitäisi kysyä:

“Miksi tämä ihminen haluaisi enää koskaan asua Suomessa?”

Ja vielä vaikeampi kysymys:

“Kuinka monta Jari-Matti Latvalaa Suomi on jo menettänyt – ja kuinka monta se tulee vielä menettämään?”

Latvalan syyllisyydestä päättää oikeus.

Mutta siitä, millaisen maan me haluamme rakentaa, päätämme me kaikki.