Olen aina halunnut tehdä bisnestä Amerikassa – nyt ensimmäinen asiakas tuli Floridasta

Oon aina haaveillut siitä, että perustaisin joskus yrityksen Amerikkaan.

Oon käynyt siellä lukuisia kertoja, ja joka kerta siitä maasta on jäänyt jotain mieleen. Erityisesti Arizona ja Scottsdale on tehnyt vaikutuksen. Siellä vois oikeasti kuvitella asuvansa vaikka useamman vuoden.

Mutta vielä isompi juttu olisi se, että pääsisi oikeasti tekemään siellä bisnestä.

Nyt kun Caritera on lähtenyt etenemään, oon alkanut miettiä tätä ihan tosissani.

Entä jos tässä olisi se mahdollisuus?

Suomi pilottina. Amerikka mahdollisuutena.

Cariteraa rakennetaan Suomessa.

Täällä voidaan rauhassa kehittää alustaa, testata mikä toimii, kuunnella käyttäjiä ja tehdä tuotteesta koko ajan parempi.

Ja näin me tehdäänkin.

Alusta on jo käyttökunnossa.

Se kehittyy koko ajan, mutta tässä ei enää puhuta pelkästä ideasta, joka on jossain paperilla.

Ja sitten tuli vielä yksi aika mielenkiintoinen juttu.

Ensimmäinen asiakas tuli Floridasta.

Lisäksi ollaan saatu USA:sta todella hyvää palautetta.

Siinä kohtaa rupesin miettimään:

Miksi Cariteran pitäisi jäädä Suomeen?

Ei sen takia, että Suomesta pitäisi päästä pois.

Vaan siksi, että ehkä Suomi voisi olla paikka, jossa Caritera testataan ja rakennetaan kuntoon.

Ei välttämättä paikka, johon sen pitäisi jäädä.

Amerikan markkina on ihan eri kokoinen

Suomessa on noin 5,6 miljoonaa ihmistä.

Amerikassa yli 340 miljoonaa.

Siinä on aika iso ero.

USA:ssa ei tarvitse saada edes hirveän isoa osaa ihmisistä käyttämään Cariteraa, että käyttäjämäärä alkaa olla jo Suomessa ihan käsittämätön.

Esimerkiksi 100 000 aktiivista käyttäjää kuulostaa Suomessa aivan valtavalta.

Amerikassa se olisi noin 0,03 % koko väestöstä.

Eli kolme ihmistä kymmenestä tuhannesta.

Entä miljoona?

Sekin olisi alle 0,3 % amerikkalaisista.

Toki ei se tarkoita, että miljoona käyttäjää olisi jotenkin helppo saada.

Ei todellakaan.

Pitää olla hyvä tuote, ihmiset pitää saada löytämään palvelu, markkinointiin tarvitaan rahaa ja kilpailu on kovaa.

Mutta siinä se ison markkinan juttu juuri on.

Siellä on tilaa kasvaa.

Autoissa ero näkyy vielä paremmin

Suomessa on noin 3,8 miljoonaa henkilöautoa.

Amerikassa rekisteröityjä moottoriajoneuvoja on lähes 300 miljoonaa.

Luvut ei ole ihan yksi yhteen verrattavia, mutta kyllä niistä näkee aika nopeasti, minkä kokoinen markkina siellä on.

Ja autot on vasta yksi osa.

Cariterassa voidaan ajatella autojen lisäksi veneitä, koneita, asuntoja, harrastusvälineitä ja vaikka mitä muuta omaisuutta.

Siinä alkaa olemaan aika paljon tavaraa ja aika paljon ihmisiä.

Ja yhtä aikaa paljon ihmisiä, jotka etsii jotain, ja ihmisiä, joilla on jotain mitä toinen voisi etsiä.

Caritera ei ole pelkästään ilmoituspaikka

Tää on ehkä se asia, joka itseäni Cariterassa eniten kiinnostaa.

Miksi pitäisi aina odottaa siihen asti, että joku päättää laittaa tavaran myyntiin?

Entä jos ostaja löytyisikin jo ennen sitä?

Sulla on tuote. Me etsitään sille ostaja.

Tai toisinpäin:

Sä etsit jotain. Me autetaan löytämään.

Tässä on mun mielestä ihan erilainen ajatus kuin perinteisessä ilmoituspalvelussa.

Yritetään yhdistää kysyntää ja tarjontaa jo ennen kuin varsinainen kauppa edes alkaa.

Ja jos käyttäjiä tulee paljon, sitä kiinnostavammaksi koko homma voi muuttua.

Mutta Amerikkaan lähteminen vaatii rahaa

Tääkin pitää sanoa suoraan.

Ei Amerikkaan lähdetä sillä, että perustetaan firma ja odotetaan, että käyttäjät tulee itsestään.

Yrityksen perustaminen on yksi asia.

Markkinan rakentaminen on ihan toinen.

Tarvitaan markkinointia.

Asiakashankintaa.

Myyntiä.

Kumppaneita.

Paikallista osaamista.

Ja rahaa siihen, että hommaa voidaan tehdä tarpeeksi pitkään.

Siksi oon alkanut miettiä myös sijoittajaa.

Ehkä jos Cariteran kanssa lähdetään oikeasti tavoittelemaan USA:n markkinaa, olisi järkevää ottaa mukaan ihminen tai taho, joka tuo muutakin kuin rahaa.

Rahaa tarvitaan, mutta oikeat kontaktit ja Amerikan markkinan tuntemus voi olla vielä arvokkaampaa.

Tässä on kuitenkin yksi aika iso ero verrattuna tavalliseen startup-ideaan

Caritera on jo olemassa.

Alusta toimii.

Sitä käytetään.

Sitä kehitetään koko ajan.

Ja palautetta on tullut myös USA:sta.

Ja ensimmäinen asiakas on jo Floridassa.

Eli ei tässä enää mietitä, että “pitäiskö tällainen joskus tehdä”.

Se on tehty.

Nyt mietitään enemmänkin:

Kuinka pitkälle tällä voidaan mennä?

Ja sitten on vielä oma unelma

Tää on ehkä koko jutun henkilökohtaisin kohta.

Oon käynyt Amerikassa monta kertaa.

Arizona on jäänyt erityisesti mieleen.

Scottsdalessa on jotain sellaista, mikä on aina kiinnostanut.

Oon monesti ajatellut, että olisi hienoa asua siellä joskus vaikka vuosia.

Tai ehkä Floridassa.

Ja nyt kun Cariteralla on jo ensimmäinen asiakas Floridasta, niin kyllähän se pistää vähän ajattelemaan.

Olisi aika hieno tilanne, jos jonain päivänä voisi sanoa:

“Lähdin Suomesta rakentamaan Cariteraa ja nyt teen tätä oikeasti Amerikassa.”

Ei turistina.

Ei lomalla.

Vaan tekemässä bisnestä.

Tapaamassa ihmisiä.

Rakentamassa verkostoa.

Etsimässä sijoittajia ja kumppaneita.

Ja katsomassa, mihin suomalainen idea voi siellä kasvaa.

Entä jos?

En tiedä saadaanko Cariteralle 10 000 käyttäjää.

En tiedä saadaanko 100 000.

En tiedä, voisiko joskus olla jopa miljoona aktiivista käyttäjää.

En tiedä, onko seuraava iso askel Floridassa, Arizonassa vai jossain ihan muualla.

Enkä tiedä vielä, päädynkö itse joskus asumaan Scottsdaleen tai Floridaan.

Mutta ensimmäistä kertaa nämä ei tunnu enää pelkiltä haaveilta.

On olemassa tuote.

On olemassa käyttäjiä.

On ensimmäinen asiakas Floridassa.

Ja USA:sta on tullut hyvää palautetta.

Siksi tätä on pakko ainakin miettiä.

Suomi voi olla meidän pilotti.

USA voi olla seuraava iso mahdollisuus.

Ja jos homma lähtee toimimaan, miksei käyttäjiä voisi joskus olla 100 000?

Tai miljoona?

Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon.

Nyt pitää vaan tehdä Cariterasta niin hyvä, että ihmiset haluaa käyttää sitä.

Ja ehkä joskus vielä toteutuu se oma vanha unelma.

Suomalainen yritys, jota rakennetaan Amerikassa.

Se olis kyllä aika hieno juttu.